SON OF A STITCH


Päiväkirjamerkinnät


11.12.2012
Kävin hoitamassa Stitchin tänään aamutuimaan, koska eläinlääkärin oli määrä tulla aamupäivästä vierailulle. Stitch nautti raikkaasta ulkoilmasta, mutta lähti varsin mielellään paiskimaan töitäkin. Harjasin ja varustin herran melko vauhdikkaasti ja lähdimme alkuverryttelyiksi maastopoluille. Stitch nauttii suunnattoman paljon päästessään luonnon helmaan ja on huomattavasti vetreämpi, kuin maneesissa verryteltynä. Kävelimme hyvin runsaat alkukäynnit ja aloittelin verryttelyä tekemällä hieman pysähdyksiä sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Stitch oli todella hyvin kuolaintuntumalla ja vastasi apuihin nopeasti. Pyrin kiinnittämään huomiota omaan istuntaan ja vaikuttamaan siirtymisiin mahdollisimman paljon istunnalla, sekä syviä vatsalihaksia käyttämällä. Ravissa ratsastin Stitchiä reippaasti eteen ja alas tehden paljon temponvaihteluita saadakseni hevosta entistä enemmän kuuliaisemmaksi. Stitch tuntui todella keskittyneeltä ja mukavalta, joten otimme melko nopeasti ensimmäiset laukatkin. Ensimmäinen laukannosto sisälsi yllätyksekseni muutaman veikeän pukin, mutta sen hurjemmaksi meno ei onneksi äitynyt. Laukkasimme rennolla tahdilla pienen tovin, jonka jälkeen käännyimme takaisin tallille päin ja suuntasimme maneesiin.

Maneesissa keräilin Stitchiä hieman syvempään peräänantoon ja työstimme pohkeenväistöjä ravissa molempiin suuntiin. Ajoittain Stitch puri sisäohjaan todella vahvasti kiinni ja unohti ottaa takajalat väistöön mukaan. Muistutin takajalkojen olemassa olosta napauttamalla oria pohkeen taakse raipalla tehostaakseni pohjeapua ja Stitch tuntui kokevan oivalluksen "ainiin, mulla on neljä jalkaa". Kun takajalatkin työskentelivät mukana, ei Stitch enää purrut sisäohjaankaan kiinni. Laukkatyöskentelymme sisälsi pääasiassa temponvaihteluita ja hioimme erityisesti kokoamisia. Stitch on ollut suuremmilla radoilla ajoittain turhankin vahva edestä joten harjoituksesta on varmasti pidemmän päälle paljonkin apua. Lopettelimme ratsastuksen hyvällä mielellä, Stitch oli kevyt ja jaksoi työskennellä loppuun saakka hyvinkin keskittyneesti.

Tallissa harjasin Stitchin perusteellisemmin ja pian eläinlääkäri saapuikin. Stitchille suoritettiin terveystarkastus, taivutuskokeet ja raspaus. Herra käyttäytyi tuttuun tapaansa oikein maltillisesti, vaikkakin oli melkoisessa pöhnässä rauhoituksen jälkeen. Stitch olisi varmasti antanut raspata ilman rauhoitustakin, mutta eläinlääkäri halusi varmistaa oman turvallisuutensa ison hevosen kanssa ja rauhoitti Stitchin. Ori oli melko säälittävä näky, kun korvat valahtivat vaakatasoon, alahuuli roikkui melkeen lattiassa ja silmät lupsuivat taukoamatta. Stitchistä ei kuitenkaan löytynyt mitään vikaa, hampaatkin olivat yhtä pientä piikkiä lukuunottamatta priimassa kunnossa. Jätin Stitchin loimitettuna karsinaansa tokenemaan rauhoituksesta ja laitoin tallin omistajalle viestiä, että seurailee orin vointia ja tokenemista.



11.12.2012
"Kävin tekemässä terveystarkastuksen, taivutuskokeen ja raspauksen hevosellenne Son Of A Stitch.

Hevonen on täysin terve ja hyväkuntoinen, silmät ovat kirkkaat ja sierainvuotoa ei ole. Sydän- ja hengitysäänet ovat normaalit eikä jaloissa ole vikaa. Taivutuskokeessakaan ei ilmennyt mitään, hevonen liikkuu hyvin ja nivelet ovat kunnossa."

Terveystarkastuksen suoritti Hevosklinikka Juniper



10.12.2012
Varasin Stitchille Juniperista eläinlääkärikäynnin. Mitään vikaahan orissa ei ole ole, se on terve kuin pukki mutta pieni terveystarkastus ja hampaiden raspaus on varmasti silti hyvä suorittaa.

Stitchin kanssa olemme paneutuneet intensiivisesti kunnon ja kestävyyden parantamiseen. Stitch on lihaksikas, reipas ja jaksaa ahkeroida todella hienosti, mutta isoja ratoja ajatellen sen on todella oltava huippukunnossa - ihan vaan terveyden ja hyvinvoinninkin kannalta. Olemme Stitchin kanssa nauttineet upeista maastoreiteistä eri askellajeissa, kiipeilleet mäkiä ja muutama kuukauden päästä aloitamme intervalliharjoituksen. Apua ja tukea harjoitteluumme saamme useammalta ammattilaiselta eli valvovia silmäpareja tulee olemaan mukana. Harjoituksen ohella Stitch tulee saamaan lihashuoltoa hieronnan ja osteopatian muodossa. Miten niin Stitch on mun silmäterä? <3



09.12.2012
Nyt on kyllä jäänyt tältä tädiltä joku lääke ottamatta. Menin ja ilmoitin Stitchin ratsuoriiden oripäiville! Oripäivät ovat kolmipäiväinen tilaisuus, jossa orit arvostellaan rakenteen, askellaji- tai estekokeen sekä kilpailusijoitusten mukaan. Stitch osallistuu 7- ja 8-vuotiaiden luokkaan ja suorittaa estekokeen. Oripäiviä vietetään 25.-27.12.2012 Bogart & Britanovin tiloissa eli jouluaaton jälkeen olemmekin melko jännittyneissä tunnelmissa. Lupaan laittaa sormet ja varpaat ristiin, että Stitch osoittautuisi laadukkaaksi rotunsa edustajaksi. Meillä on kyllä paljon aineksia kiitettävään tulokseen, mutta en kuitenkaan rohkene odottaa liikoja. Uskon, että tuomarointi on hyvin tiukkaa ja jyvät erotellaan akanoista tarkalla silmällä, mikä on kyllä hyvin ymmärrettävää. Palailen näihin oripäivä tunnelmiin kunhan tilaisuus on ohi ja tulokset tulleet.



09.12.2012
Stitchin kanssa elo sujuu edelleen loisteliaasti. Pääasiassa kilpailemme tällä hetkellä rataesteitä 150cm korkeudessa aikaisempien 140cm luokkien sijaan ja sijoituksia on tullut kiitettävästi. Olemme myöskin ilmottautuneet Stitchin kotitallin järjestämään kouluratsastusvalmennukseen. Kyllä, luit oikein: kouluratsastusvalmennukseen. Minä rämäpäinen esteratsastaja kouluratsastusvalmennuksessa mahtaa olla melko koominen näky. Toivotaan, että Stitch pelastaa osaamattomuuteni ja valmennus menisi edes jotenkin päin hyvin. Valmennuksen pitää kotitallimme Jade Dressagen omistaja Gustaaf van de Bogart ja valmennus pidetään 23.12.



30.11.2012
Ollaan nostettu Stitchin kanssa panoksia ja startattu jo kenttäkisoissakin. Stitch on kenttähevosena hyvin nopea, mutta erityisen vahva ja on välillä tehnyt tiukkaa saada lähestymiset sujumaan, kun menohalut ottavat vallan. Rataesteillä meno taas on hyvin tasaista ja helppoa, joten tuli ensimmäisissä kilpailuissa hieman järkytyksenä, kun kaasu jäi jumiin ja jarruja ei löytynyt mistään. Olin kuolla häpeään, kun kuvittelin miltä kenttäradalla näytimme. Järjettömän suuri hevonen porhaltaa tukka putkella esteeltä toiselle ja pienenpieni pilotti istuu satulan takakaarella ohjat kainaloissa yrittäen jarruttaa -tuloksetta. Noh, sijoituksia ja yksi voitto on meille lajista siunaantunut eli emme me kai nyt ihan surkeitakaan ole.


Stitchin kanssa kotitreeni on sujunut mallikkaasti. Olemme viimeaikoina tehneen paljon ketteryyttä edistäviä tehtäviä ja Stitch alkaa olemaan jo melko vetreä, eikä tunnu lainkaan valtamerilaivalta. Olen myös huomannut, että siitä on tullut pohkeellekin hieman nopeampi ja herra ei kaipaa enää juurikaan herättelyä tunnin alussa. Kotitreeni on ollut hyvin pitkälti kouluratsastuspainotteista, että perusasiat sujuisivat kuin vettä vaan, mutta toki esteitäkin on tullut mentyä. Stitch alkaa olemaan valmis jo suuremmillekin radoille, sillä on ihan järjetön pomppu ja tuntuu ettei mikään puomikorkeus tuota ongelmia. Olemme ehtineet starttaamaan yhden 150-luokan kokeilumielessä (voittaen!), mutta pääasiassa ollaan kuitenkin veivattu yhtä alempaa tasoa eli 140. Saa nähdä uskaltaisimmeko joku kerta ihan koulukisoissakin näyttäytyä..



20.11.2012
Aloitettiin yhteiselo Stitchin kanssa melkoisella rytinällä. "Lahjattomat treenaa", on juurautunut motoksemme jotenka sen kummemmin toisiimme tutustumatta olemme startanneet useammissa kilpailuissa ja kaikenlisäksi hyvällä menestyksellä. Stitch hyppäsi ensimmäisen 150cm korkean luokkansa kanssani -voittaen, ja yhtä tasoa alemmista luokista on tullut sijoituksia. Asioilla on toki omat varjoisatkin puolensa, meidän ensimmäinen valmennus meni päin honkia ja olin menettää toivoni valoisan tulevaisuuden suhteen, onneksi aivan turhaan.


Tänään saavuin tallille pimeän aikaan ja Stitch torkkui tallissa silmät ummessa. Tervehdin oria pienten leipätuliaisten kera ja puunasin silmäteräni pitkän kaavan mukaan. Selvitin jouhet lähestulkoon yksitellen ja hinkkasin kuivuneet kurat kavioista. Stitch tuntui olevan mielissään, kun sai paljon huomiota osakseen ja tarjoutui myös vastapalkaksi hinkuttamaan minua takin helmasta. "Kohta on kyllä klipperille käyttöä, sä näytät ihan kamalalta", juttelin Stitchille, joka kuunteli hyvinkin ymmärtäväisen oloisena. Ihanan yhteisen hoitohetkemme jälkeen varustin Stitchin ja siirryimme maneesin puolelle vähän verryttelemään kisamatkojen puuduttamia lihaksia. Verryttelin Stitchin hyvin huolellisesti jokaisessa askellajissa ratsastaen sitä hyvin pitkänä eteen-alas. Teimme paljon siirtymisiä ja taivuttelin hieman kangistuneen oloista ratsuani ympyrällä työskennellen. Stitch oli aluksi hieman tahmea ja haluton, mutta syttyi loppua kohden selvästi. Stitch vastasi apuihin tuttuun tapaansa hyvin kuuliaisesti ja keskittyi vaadittuihin asioihin kiitettävästi. En vaatinut tällä kertaa perusasioita enempää, Stitch oli ansainnut hieman kevyemmän päivän hyvin onnstuneiden kisojen kunniaksi. Ennen kotiinlähtöäni päätin vielä hemmotella Stitchiä pienellä hieronnalla ja suurimpiin lihaksiin levitin lihaksia rentouttavaa geeliä. Käärin orin loimivuoren kätköihin ja toivotin sille hyvät yöt.



14.11.2012
Selailin aikani kuluksi myyntihevostarjontaa, kunnes silmääni osui ilmoitus laatukasvattajalta tuodusta esteorista. "7-vuotias raamikas ja isokokoinen ori, jolla riittää kapasiteettia korkeammallekin tasolle. Isot ja matkaavoittavat liikkeet sekä erinomainen hyppytekniikka ja ponnistusvoima. Kilpaillut ja sijoittunut." En juurikaan antanut itselleni harkitsemisaikaa vaan nappasin puhelimen kouraani soittaakseni hevosen myyjälle. Puhelimen toisessa päässä vastasi iloinen naishenkilö, joka kertoi paljon orista itsestään, sen historiasta ja vanhemmistakin. Ennen kuin huomasinkaan niin istuin jo autossa matkustaen sovittuun koeratsastukseen.


Ensivaikutelma Stitchistä oli hyvin lupaava. Minua lähes puolet korkeampi hevonen seisoi käytävällä valppaana ja seurasti uteliaana ympärillä tapahtuvia asioita. "Se on todella rauhallinen, käsiteltävyys täys kymppi", myyjä kertoi minun tutkiessa jättiläistä päästä varpaisiin. Olin ehdottomasti kiinnostunut näkemään hevosen liikkeet ja kapuamaan selkäänkin, joten ori varustettiin ja siirryimme maneesin puolelle. Seurasin aluksi sivusta, kun myyjä esitti Stitchin kouluosaavuuden ja hyppyjä aina 140cm korkeuteen saakka. Lopuksi pääsin itse "koeajamaan" orin ja olin aivan myyty. Todella suuret liikkeet, herkkä, kuuliainen ja herranjestas mikä hyppytyyli! En epäröinyt hetkeäkään vaan tein hevosesta tarjouksen, joka yllätyksekseni hyväksyttiin samantien. Kiljuin innosta, vihdoin pitkäaikainen haave potentiaalisesta menopelistä kävi toteen! Sain myös puhuttua Stitchille tallipaikan sen asuintallilta ja näin alkoi elämä uuden hevosen omistajana.


Innolla odotan, miten yhteinen taival Stitchin kanssa lähtee rullaamaan.

www.WhiskeyInTheJar.Net | Koodaus weem | Tekstit Anni K.